torstai, 28. lokakuu 2010

Takaisin arkeen

Viisi päivää Ranskassa vilahti ohi ihan vimmattua vauhtia. Kokonaisuudessaan reissu oli aivan ihana, koska oli aivan mielettömän siistiä nähdä Essi, Jenna ja Katri pitkästä aikaa, käydä fiilistelemässä edellistä Pariisinmatkaa maailman parhaassa pizzeriassa, eksyä autolla (lue: aygolla) lähes Pariisin keskustaan, ja yksinkertaisesti vaan olla tekemättä mitään. Oli kivaa, kun näki sitä oikeaa Ranskaa ilman että piti juosta turistirysästä toiseen sekuntikelloa vilkuillen :)

Sunnuntaina, hevosmuseon ja Chantillyn linnan jälkeen koitti sitten se "ankea" todellisuus, että mun pitää jättää mun ystävät sinne. Kotiin oli kuitenkin kiva palata, eikä ikkunapaikka iltakoneessa ollut yhtään hullumpi tapa jättää hyvästejä Pariisille. Nyt en kyllä enää mene sinne! :D Minna nappasi mut sitten lentokentältä ja kiidätti kotiin nukkumaan.

Maanantaina herätyskello alkoi mölistä taaas liian aikaisin, mutta ei auta, Noora pitää saada kinskiin kahdeksan aikaan vaikka miten väsyttäisi. Onneksi tytöllä oli ollut mua omien sanojensa mukaan hirveenkauheenkova ikävä, ja niimpä Sanna sai haleja ja rutistuksia koko päivän. Iltapäivällä nähtiin taas Katia ja Nannaa ja illalla oltiin jäähallilla :) Tiistai kului melkolailla samalla kaavalla, kinskiä, ruokaa, ulkoilua, leikkiä jne. Mutta, mä puhuin tiistaina saksaa! Okei, luettelin sanoja väärin taivuleltuina ja väärässä järjestyksessä, mutta onneksi tämä turkkilainen äiti oli yhtä epäsaksantaitoinen, ja ymmärrettiin toisiamme yllättävän hyvin! Tai niin mä ainakin luulin..

Keskiviikkoaamu koitti yhtä ihanana kuin joka viikko, mä sain nukkua niin myöhään kuin vaan huvittaa, ja tehdä sen jälkeen mitä huvittaa. Tällä kertaa lähdin shoppailemaan Fällandenin lähi-Migroon. Ostin hammastahnaa ja kynttilöitä. Ihania vaniljan tuoksuisia kynttilöitä, joilla illalla yritin epätoivoisesti tuoksuttaa koko taloyhtiön! Niin hassulta kun tää kuulostaakin, mulle iski pienoinen jouluinnostus, eli siis ahkera päivien laskeminen jatkukoon! Eilen oli myös Suomikoulu, hengailtiin terassilla Ninnin kanssa ja käytiin kävelemässä koirujen kanssa. Koska oli ihan mielettömän siisti ilma ja Alpit näkyivät hurjan hyvin, kävin iltapäivällä vielä lenkkeilemässä muutaman kilometrin päässä olevalle näköalapaikalle. Typerää kun tää kone ei anna mun laittaa tänne kuvia. Ne eiliset Alpit kera paksun lumikerroksen ja auringossa kimaltelevan järven olisivat olleet kiva tähän loppuun. No, aina ei voi voittaa :)

 

tiistai, 19. lokakuu 2010

Syyslomailua

Yksi iso plussa Sveitsissä on se, että täällä syysloma kestää kaksi viikkoa. Nämä kyseiset 14 vuorokautta ovat tavallista arkea huomattavasti mukavampia myös aupairin kannalta. Tässä vähän menoa ja melskettä, mitä näihin päiviin on mahtunut ja tulee mahtumaan.

Viime viikon kürbisseikkailun jälkeen lähdin perheeni mukana pienelle lomalle Itävaltaan. Paikka oli nimeltään Jerzens ja se oli noin 2,5 tunnin ajomatkan päässä Fällandenista. Meidän hotelli oli oikein mukava, ja tottahan nyt neljältä tähdeltä jo voi vähintään sitä mukavuutta odottaakin. Mun päivät täällä kuluivat lähinnä juoksumatolla (paljain jaloin) kirmaten, uima-altaassa ja ulkoporeammeessa lilluen ja saunassa istuen. Niin ja tietysti syöden. Joka päivä oli kaksi buffettia ja illallinen. Viimeisenä iltana tämä illallinen huipentui kahdeksaan eri ruokalajiin. Nam. Tää reissu oli oikein kiva, mutta yksi miinus oli. Mä löysin täältä ihan mielettömän hienon takin, joka maksoi likemmäs 400e. Onneksi hinnat olivat euroina, se pisti edes vähän kapuloita rattaisiin. Takin etsintä siis jatkuu edelleen.

Kotiin palattiin perjantaina, ja viikonloppu meni rennosti kavereiden kanssa. Salla oli meillä yökyläilemässä ja lauantaina suunnattiin tyttöjen kanssa Ninnin luo Oberhallaun nurkille. Piipahdettiin nopeasti Saksan puolella hieman öö ostoksilla ja sitten pidettiin pikkuinen viini-ilta näin kumman kaan ja tyttöjengin kanssa. Oli melkoisen hauskaa! Sunnuntaina pyörittiin hetki Schaffhausenissa, ja voi jösses kun se oli hieno city. Onneksi pääsen sinne taas kahden viikon kuluttua Annin ja ihanien Sveitsifrendieni kanssa :) Muuten sunnuntai sujui lepäillessä....

Uusi viikko lähti käyntiin rennosti. Yhdistettiin kumpaisenakin päivänä Katin kanssa viisaat päämme, ja kehitettiin yhteistuumin lapsosillemme tekemistä. Naurusta ja ilokarjuista päätellen ollaan myös onnistuttu. Ollaan kierretty kaikki (!!) lähialueen puistot läpi, kyläilty puolin ja toisin ja nautittu aupairelämästä. Tää on välillä niin siistiä! Nyt "joudun" kuitenkin jättämään työt muutamaksi päiväksi ja lentelemään Pariisiin Essi-murun luo. Tsemppiä Katille, jatketaan tiskausta taas ensi viikolla ;)

Nyt pakkausoperaation kimppuun, ja laskemaan minuutteja siihen kun Alex kurvaa pihaan ja vie mut kentälle. PItäkää peukkuja ettei Ranskan typerät lakot pilaa mun reissua <3

 

tiistai, 12. lokakuu 2010

Pannukakkua ja kürbiksia

Tänään, tiistaina, oli ihan huikeen hyvä päivä! Okei, oli muutama vastoinkäyminenkin, kuten herätys aamu 6 ja pannukakuksi menneet letut. Onneksi tästä lättänäpannaristakin tuli ihan kohtalaisen syötävää.

Aamutohinoiden jälkeen tosiaan lähdimme Katin ja Nannan kanssa kohti kurpitsanäyttelyä. Pienoisella BMW:llämme kiisimme pitkin motareita ja vähän pienempiä teitä kohti määränpäätämme ja lopulta myös löydettiin sinne! Tää paikka oli ihan loistava, joka puolella vaan kurpitsoita, joista oli tehty dinosauruksia. Kersoille löyty heinäpaalikiipeilyteline ja pikkuinen leikkipuisto ja voi kun ne tykkäs :) Välillä juotiin tuoretta omppumehua ja syötiin luumupiirakkaa, ja taas matka jatkui! Tuolla touhottaen kului myös meidän aupairien aika hyvin, ei vilkuiltu kelloa juuri ollenkaan. Ja aurinkokin paistoi, ja maisemat oli nättejä. Ihana Sveitsi!

Paluumatkalla poikettiin vielä Maurissa (tää on joku kylä, ei mikää miäs) ja oudolla leikkikentällä. Se paikka oli todella outo, koska siellä myös me Katin kanssa löysimme sisäiset lapsemme. Voi sitä riemua, kun päästiin pomppukeinuun, toukkaan ja mehiläiseen. Pienokaisemme alkoivat kuitenkin jo väsähtää, eikä mikään ihme sillä olihan meillä jo kuuden tunnin palloilut takana. Nyt on jo väsy, ja tekisi mieli nukkumaan, muttei auta kuin alkaa pakata. Huomenna kohti Itävaltaa. Ciao!

 

 

 

perjantai, 8. lokakuu 2010

Elämää

Hupsistakeikkaa, nyt taisi iskeä Sannaan pieni blogin päivitys -laiskotus. Voivoi, täytyy nyt siis korjata tämä tilanne.

Elämä täällä Sveitsinmaalla rullaa samaan malliin kuin aikaisemmatkin viikot. Maanantait, tiistait ja torstait olen ollut Nooran kanssa kahdestaan, keskiviikot ja perjantait keksinyt joko jotain omaa tekemistä, tai ollut perheen kanssa jossain. Viikonloput ovat kuluneet tyttelilaumamme kanssa Zürichin katuja tallaillen. Mitäpä sitä ihminen muuta elämäänsä edes kaipaisi... Onneksi seuraavat kaksi, tai oikeastaan kolme viikkoa ovat ihan superit. Ensiksi lähden perheen kanssa Itävaltaan minilomalle, ja hotellin nettisivuja tutkaillessa tuli sellainen olo, että luvassa on melkoisen maksimaalinen miniloma. Tuolta kun ehtii kotiutua, hyppään koneeseen ja suuntaan kohti Pariisia katsomaan Essiä ja muita Kihniön tyttöjä. Ja sitten sitä seuraavana viikonloppuna Anni junaileekin jo itsensä tänne. Hurjan kivaa!

Nyt näiden viimeisimpien kahden viikon aikana tää paikka on alkanut tuntua ihan oikeasti kodilta. Alusta saakka olen täällä tykännyt olla, mutta nyt on tullut sellainen todellinen kotifiilis, ja se ylettyy kyllä kerrostalomme seinien ulkopuolellekin. Tunnen pikkukylämme niin hyvin, että uskallan lähteä säkkipimeässä lenkille ilman, että pelkään eksyväni, Olen oppinut ajamaan täällä autolla ilman jänskäämistä ja jopa löytänyt sinne minne olen ollut menossa. Kivojen naapureidenkin ikävä on helpottanut, kun niitä on myös täällä. Meinasin ratketa riemusta, kun tajusin alakerrassamme asuvan herätyskellonaisen lisäksi olevan myös Kaapo-murun kaksoisolento :)) Harmi vain, että Kaksoiskaapon omistaa kaksi vanhusta, joita minä en ymmärrä, ja heidän ilmeistään päätellen hekin pitävät minua vähän kummallisena. Pihamme Äitijengiin en ihan vielä kuitenkaan sulaudu, vaikka kyllä multa eilen yksi mamma kysyi, että olenko ihan oikeasti Nooran äiti.

Lisää kotoisuutta tänne tuo se, ettei Noora esitä enää mun aikana "vieraskoreaa". Muutamien viime päivien aikana olen tosissani joutunut miettimään, miten noin pieni ihminen voi saada itsestään ulos tuon desibeliluokan ääniä, ja vieläpä ilman mitään näkyvää syytä! Näiden itkuparkuraivareiden vastapainona onneksi on myös näitä hetkiä, että tyttö juoksee kinskin jälkeen halaamaan ja kertoo että sillä on ollut ikävä. Ihanaa tämä aupairin elämä.

Iso kiitos täällä viihtymisestä kuuluu ehdottomasti mun uusille ja ihanille frendeille! Tänne tullessa oli ajatuksena, että olen koko vuoden täysipäiväinen kotihiiri ja ylläpidän sosiaalista elämää Facebookin kautta. Okei, kyllä Facebook on ihan korvaamaton, mutta täältä on löytynyt myös ihan oikeita ystäviä. Sallan kanssa on hirmuisen hauskaa mennä jonnekin, ja käydä syömässä, milloin mitäkin ja tietysti kaikki alkuruuasta jälkiruokaan. Talvitakin etsintää unohtamatta! Kati on ihana, kun se asuu tuossa melkein naapurissa. Rankan ja uuvuttavan työpäivän jälkeen on tosi nastaa lähteä mammakaverin kanssa lenkille, ja keskustella siitä mitä tenavamme ovat kuluneen päivän aikana tehneet. Kati on myös opiskelun kannalta ihan ehdoton tyyppi, enhän mä nyt yksin viitsisi Olgaa ärsyttää suomea puhumalla tai bongailla Smartteja tunnin jälkeen. Ja Ninni, surkeiden aamujeni pelastus. Mikään ei ole kivempaa, kun saada aamulla aikaisin puhelu Ninniseltä, jonka kanssa puretaan sitten kiukkua, ärsytystä ja myös niitä hupsuja juttuja, joita ihanainen työmme meille aiheuttaa. KIITOS tyttelit :)

Ja sitten jatkuu päiväkirjailu tästä päivästä.

Aamulla kun heräsin, luulin kellon olevan 8, no eipäs se ollutkaan kun jo 10. Sen kummempaa laiskottelematta hyppäsin mun uusiin juoksuhousuihin (!!!) ja lähdin lenkille. Onhan ne jalassa nyt paljon kivempi kipitellä, kuin verkkareissa, ja kaiken lisäksi tunnen sulautuvani noiden satojen muiden välineurheilulenkkeilijöiden joukkoon jo hiukan paremmin. Tänään löysin kaiken lisäksi ihan uuden lenkkipolun, toivottavasti löydän sinne vielä toistekin.

Kun oltiin kaikki kolme puolilta päivin kotona, me Minnan kanssa syötiin hirmuisen terveellinen lounas samalla, kun Noora kiukuttelultaan sai alas vain banaanin.  Tunnin raivoamisen jälkeen päästiin sitten lähtemään omille teillemme. Mä suuntasin Katin luo piristämään sen ja Nannan päivää ja muut erään tuttavaperheen luo. Sannaa kuitenkin menotti kamalasti ajelemaan pikkudiudilla tuonne ihanaan auringonpaisteeseen, joten kyläily jäi vähän lyhyeksi.

Kotiin takaisin tulin kaupan kautta. Iski niiin kamala jäätelöhimo että oli ihan pakko ostaa jätski, mutta ylläripylläri, ei mennyt tää juttu ihan putkeen. Totta kai mä ostan jonkun mantelijäätelön, jota en voi syödä. Kyllä siinä meinasi itsellekin tulla pieni itkupotkuraivari! No, onneksi kotoa löytyi jätskikakkua, joka mansikkahillon kera maistui varmasti vähintään yhtä hyvältä kun se typerä purkki minkä ostin!

Nyt istun yksikseni kotona datailemassa, ja odottelen tänne ihmisiä. Minna ja Noora tulee pian ja sitten myös Salla. Tänään me vietetään kiltisti koti-iltaa salkkarimaratonin ja tuorepastan merkeissä :) Ihanaa, koti-ilta. Viime viikonlopun jälkeen tää tuntuu mielettömän hyvältä idealta.

Sellaista siis tänään, palaillaan taas! Ja hei, hyvää viikonloppua! Schönes Wochenende! Hähää kyllä osa Olgan opeista on sittenkin mennyt perille :D

maanantai, 27. syyskuu 2010

Sannan ja frendien riemukas viikonloppu plus maanantai.

Viikon kohokohta, sen loppu, jota olimme taas koko pitkän viikon tyttöjen kanssa suunnitelleet, oli oikein mukava.

Vietin aamupäivän Nooran kanssa kotona. Käytiin kirjastossa katselemassa Aku Ankkoja hullusta sateesta huolimatta. Tää oli hyvää harjoitusta, sillä vettä tosiaan satoi koko päivän, eikä sen takia nyt iltaa voi kotona olla. Kolmen aikaan tavattiin jengimme kanssa HB:n kellon alla, ja jatkettiin siitä sitten matkaa kohti Lollipop -kauppaa. AH sitä irtokarkkitaivasta! Nameja oli joka kokoa ja makua, voi juku! Kerättiin pussit täyteen ja lähdettiin kokeilemaan, miltä Sveitsissä tuntuu käydä elokuvissa. Hienoahan se oli, vaikka elokuva Eat Pray Love olikin jokseenkin outo.

Koska ilta oli vasta nuori, lähdettiin vanhaan kaupunkiin katselemaan menoa. Meno oli hyvä, sillä jouduin herättämään Minnan hakemaan mut ja Sallan kotiin vasta puoli kuusi aamulla. Onneksi hostmami oli ihana, ja lähti pelastamaan lapsenvahtiaan keskellä "yötä". Sen verran voimille tuo 8 tunnin pippaloiminen otti että oli aivan uskomattoman kiva päästä nukkumaan, naapurin herätyskellosta huolimatta...

Melkoisen ankea sunnuntaiaamu koitti vähän liian aikaisin, noin tunnin nukkumisen jälkeen. Eipä siinä sitten muu auttanut kun hammasta purren lähteä aamukebabille Dübendorfiin, ja se kannatti. Olo parani ainakin hitusen. Sallan Zürichiin saattamisen jälkeen tein vielä pienen bussitripin, sillä jotenkin vahingossa ajoin kotipysäkin ohi. Hassu juttu. Onneksi pääsin lopulta kuitenkin nukkumaan 3 tunnin päikkärit. Ensimmäiset kunnon päikkärit kuukauteen! Kyllä nyt isukki olisi ylpeä. Illan aikana kävin about 400 metrin lenkillä, satoi taas joten piti palata takaisin ja värjäsin Minnan ripset. Pelkäsin kovasti puhkovani sen silmät sillä pelottavalla tikulla, mutta onneksi näin ei päässyt käymään :D

 

JJJJAAA maanantaiaamu. Huhhurja, se oli kamala. Herääminen aiheutti Nooralle sellaisen itkupotkuraivarin, että siinä oli hyvät neuvot tarpeen. Onneksi tyttö rauhoittui ja lähdettiin talsimaan kinskiin hyvillä mielin. Mä päätin kuitenkin aloittaa päivän uudestaan ja menin jatkamaan unia. Mun toinen aamu olikin sitten jo kivempi :) Hain Nooran kotiin, ja kerättiin matkalla iso kasa vaahteranlehtiä. Tuli melkoinen kerhotätiolo, kun suunnittelin että miten tehdään niistä joku päivä tosi hienoja kortteja. Nyt olohuoneen lattialla on lehdet kuivamassa ja niiden päällä kaikki kirjat, mitä Noora omistaa. Aikamoinen pino siis.

Iltapäivällä Salla ja Ellen tuli meille kyläilemään. Syötiin ja käytiin retkellä liukumäkipuistossa. Oli oikein kivaa ja lapsosetkin viihtyivät yhdessä, välillä paremmin ja välillä huonommin. Nyt täytyy mennä kiskomaan Noora telkkarin edestä, ja aloittaa iltapuuhat :)

Heipodei!