Aamulla kun heräsin, oli ensimmäinen ajatus että en varmasti nouse. Muutaman ärräpään jälkeen sain kuitenkin itseni ylös sängystä, ja siitä tää sitten lähti. Kello on nyt kaksi, ja olen tehnyt tänään enemmän asioita kuin koko Sveitsissä oloni aikana yhteensä. ( No ainakin melkein)

Vein Nooran kahdeksaksi retkelle, ja palasin kipinkapin kotiin. Ensimmäistä kertaa jätin tänään aamupäikkärit väliin ja lähdin hakemaan pyykkejä alakerrasta. Laitoin ne kuivumaan ja kaivoin kaapistani uuden koneellisen. Pyykkikoneen pyöriessä imuroin talon ja lähdin sitten ulos. Suuntasin taas lenkkareineni tuonne lähellä olevan mäen päälle, tällä kertaa sitä hieman helpompaa reittiä. Kiipeilin polkua ja portaita ylös, kävin katsomassa Islanninhevosia ja lampaita, ja yksinkertaisesti vaan nautin siitä että aurinko paistaa vieläkin niin lämpimästi :) Matkan varrella jäin istumaan penkille ja ihailemaan pikkuista Fällandenia, sen rumia taloja ja hienoja maisemia (ja autoja). Taas tuli sellainen olo, että miksi ihmeessä pitäisi palata Suomeen? Hetken miettimisen jälkeen kuitenkin tajusin, että siellä on kaikki mitä mä tarviin. So simple.

Pyykkejen ja vessan siivouksen jälkeen istuin hetken parvekkeella ja luin posteja ja kirjaa ja vaikka mitä ja vähän myös datailin. Nyt on makaronilaatikko uunissa, nälkä vatsassa ja aika lähteä hakemaan Nooraa kotiin.