Kyllä! Mä selvisin! Ja arvatkaas mitä, ei ollut edes mitään ongelmia.

Hyppäsin bussiin jo 9 aikaan ja siitä sitten vaihdoin junaan ja huristelin kohta HB:ta. Sieltä sitten jatkoin matkaa jalan ja olin  kunnon turisti. Pällistelin kaikkea mitä sattui vastaan tulemaan (onneksi sunnuntaiaamuna oli kohtalaisen hiljaista) ja räpsin kuvia kaikesta liikkuvasta ja myös vähän vähemmän liikkuvasta. Kun kyllästyin maalla olemiseen, siirryin kätevästi veteen. Vesibussi, mikä hieno keksintö. Se oli tosi hauska, kun se pyöri välillä ympyrää. Ensi kerralla meen oikei risteilylle Zürich-järvelle. Harmi ettei siel varmaan oo sitä ruotsinlaiva-fiilistä....

Rantautumisen jälkeen kipitin siltaa pitkin vanhaan kaupunkiin, ja mikäs siellä tulikaan vastaan. Ei ainakaan Starbucks Coffee. Ja siellähän ei voi olla poikkeamatta, joten nappasin mukaan vadelmamuffinsin ja frappuccinon. Kolmen tunnin kävelyn jälkeen suuntasin takaisin asemalle ja kiersin jokaisen kaupan läpi. Ainakin melkein jokaisen. Tunsin itseni todelliseksi turistiksi siinä vaiheessa, kun oiln ostanut kasan postikortteja ja marssinut kioskille kyselemään postimerkkejä.

Keksin tänään myös sellaisen tosiasian, että pian on talvi. Okei, tänään oli vielä tappavan kuuma, mut kylmyys voi silti yllättää. Nytkin sataa jo vettä, selkee merkki syksystä. Pelastuksekseni löysin aivan täydellisen talvitakin, joka kuitenkin hintalappunsa takia jäi vielä odottamaan mua Intersportiin. Vannoin myyjälle palaavani ostamaan sen, vaikkakin huoli niiden loppumisesta saattaa viedä multa yöunet. Toivottavasti se kiva täti oli oikeassa kun väitti että niitä saadaan kyllä lisää :)

Kesken takkihaaveilun havahduin siihen, että kello oli jo paljon. Sitten juoksin kipin kapin Alkoa vastaavan kaupan ohitse raiteelle 24 ( on hyvä pitää mielessä muutama maamerkki että löytää varmasti oikeaan suuntaan) ja tsukutsuku menin kotiin. Ja oli kivaa. Tosi kivaa.